Oliver alkoi olla seitsämän kuukauden kun tein päätöksen. Päätöksen lopettaa tämä "suhde". Tällä kertaa halusin kaiken olevan toisin. Olin nuori ihminen ja ajattelin etten voi elää elämääni näin. Pohdin itsekseni oliko mulle tulossa kolmenkympin kriisi. Mietiskelin että tätäkö mun elämä tulisi olemaan, en suostunut siihen. Tajusin että mulla itselläni on avaimet tähän mun omaan vankilaani. Vain mulla itselläni oli ulospääsy ja vapaus oli aivan vieressä. Halusin ryhdistäytyä ja nauttia elämästäni. Elää toisin sanoen.
Yritin soittaa Heikille tarmoa täynnä. Olin niin varma kaikesta. Heikki vastasi ja puhelu jäi epämääräisen lyhyeksi kun sain luurin korvaan. Laitoin viestin jossa ilmoitin, että suhde on nyt loppu ja, että palauttaisi kotiavaimeni ja tulisi hakemaan tavaransa. Olin itseeni todella tyytyväinen. Mietin, että olipa tämä helppoa.
Heikki saapui kotiin kuin myrskyn merkki. Hän oli loukkaantunut ja vihainen mulle. Miksi mä juuri nyt tein tämän. Juuri kun hän oli saamassa asiansa järjestykseen. Olin kuunnellut viimeiset seitsämän kuukautta miten hän kohta saa asiansa kuntoon. Annoin hänen raivota aivan rauhassa. Tietenkin hän epäili, että mulla olisi joku toinen. Yritin selvittää ettei kyse ollut mistään sellaisesta. Tajusin kuitenkin hyvin äkkiä, että Heikki oli sellaisessa kunnossa, että on parempi olla hiljaa. Ja mitäpä se hänelle kuuluisi. Sanoinkin hänelle, että tiesin ettei hän ymmärtäisi mun tekemiä päätöksiä ja että se ei haittaa koska pääasia oli että mä itse tietäisin mitä olin tekemässä.
Kuuntelin uhkauksia siitä miten hän polttaa mun auton ja hankaloittaa mun elämää. Heikki tiesi miten vaikea mun edellinen suhde ja ero oli ollut. Miten raskasta se aika oli ollut mulle. Ja silti hän sanoi ivallisesti, että mä olin ansainnut sen kaiken paskan. Se tuntui todella pahalta. Kaikki muut loukkaukset mä suodatin mutta se tuntui erityisen loukkaavalta. Heikki raivosi, että tulee hakemaan Oliverin multa pois ja, että koska mulla oli jo yksi poika niin Oliver kuului hänelle. Viimein hän lähti ja mun olo huojentui. Tuntui kun iso taakka olisi tippunut harteilta. Suurin osa Heikin tavaroista vielä jäi mun luokse ja myöskään kotiavainta en saanut häneltä.
Aikaa kului joitain viikkoja. Se oli hiljaiseloa. Tyyntä ennen myrskyä.
Heikki palasi. Hän tuli noutamaan loppuja tavaroita. Huomasin jo eteisessä, että hän ei ollut selvä. Alkuun kaikki sujui odotettua paremmin. Hän pakkaili tavaroita ja pikku hiljaa keskustelu lähti sille linjalle että osasin odottaa kunnon räjähdystä. Olin ostanut vajaa vuosi sitten Heikille playstation 3:sen lahjaksi. Kuitenkin kun Heikki oli ajanut autoni lunastukseen olimme sopineet että hän antaa pelikonsolin mulle. Vanhempi poikani tykkäsi pelata playkkaa kovasti. Heikki kuitenkin päätti, että hän ottaa sen laitteen itselleen ja siitä se sitten lähtikin. Riitelimme kova äänisesti. Kuuntelin aikani sitä ala-arvoista ja epäoikeudenmukaista käyttäytymistä kunnes... sain aivan järkyttävän raivokohtauksen. Vaikka koko ajan mietin mielessäni, että älä alennu samalle tasolle kuin hän. En voinut sille mitään. Hän kohteli mua kuin koiraa. Kotiavaimenkin heitti päin näköä. Oli todella nöyryyttävä ja alentava. Mietin, että tässä mielentilassa voisin vaikka satuttaa toista. Toivoin hänelle kuolemaa. Kun viimein sain hänet ulos asunnosta, tärisin raivosta. Mietin miten joku voi olla noin törkeä. Sanoin Heikille, että jos hänen elämä on kiinni siitä yhdestä pelikonsolista niin veisi sen ja äkkiä. Olin valmis vaikka maksamaan, että saisin hänet pois elämästäni, niin mätä ihminen.
Olin pettynyt kaikkeen. Tiesin toimineeni oikein. Tiesin myös Heikin menneen niin alas, että hän "varastaa" omasta kodistaan. Sen pelikoneen arvo peleineen oli kuitenkin useita satoja euroja. Harmitti kuitenkin pojan puolesta. Se oli hänelle kuitenkin tärkeä. Keskustelin asiasta poikani kanssa ja lupasin korvata tämän hänelle jotenkin. Kerroin myös hänelle samalla, että Heikki on sairas jo voi todella huonosti tällä hetkellä. Onneksi hän ei ollut kuulemassa meidän riitelyä.
Seuraavan yön nukuin pitkästä aikaa hyvin. Aamulla herätessäni mietin, että nyt alko mun uusi elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti