Niinhän siinä sitten kävi, juuri niin kuin pelkäsin. Suhde Teemuun ei toiminut. Satutin pahasti tätä hienoa ihmistä. Se saa oman olon kurjaksi ja jollain tapaa likaiseksi. Samaan aikaan olo on helpottunut ja kuitenkin kokee syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa. Ristiriitaisia tunnetiloja.
Se, miksi mä olen helpottunut johtuu siitä, että kuuntelin itseäni, tunnistin itsessäni piirteitä ja tunteita jotka tiesin pitkällä ajalla johtavan onnettomuuteen. Niin monta kertaa kuin oleenkaan jäänyt huonoon suhteeseen. Tällä kertaa en toistanut samaa vanhaa kaavaa. Uskalsin tunnustaa niin itselleni kuin Teemullekkin tilanteen laidan ja toimia omasta mielestäni oikealla tavalla. En koskaan olisi halunnut loukata häntä, mutta eihän suhteeseen voi jäädä jos se tuntuu ahdistavalta ja vaikealta. Tuntui, että muuttui itse joksikin toiseksi. Tuntui, että en kuitenkaan voi olla oma itseni ja jollain tapaa odottaa toisenkin muuttuvan joksikin toiseksi. Ja niinhän sen ei kuulu mennä.
Huomaan tulleeni varovaiseksi. Kuuntelen ja tarkastelen itseäni ja muita ihan liikaa.
Jos on kokenut eläessään jotain poikkeavaa, vaikka se olisi negatiivista niin jollain tapaa muut tavat tuntuvat omituisilta, Epänormaaleilta. Ehkä mä tietoisesti hakeudun suhteisiin mitkä ovat valmiiksi tuomittu tuhoon. Toistan tuttuun tapaan vanhaa kaavaa. Emmä tiedä.
Sen kuitenkin olen vakaasti päättänyt, että jos jokin asia ei tunnu musta hyvälle niin silloin teen asian eteen jotain, vaikka radikaalejakin päätöksiä.
Olen myös ikävästi joutunut huomaamaan, että muiden ihmisten, etenkin "tavallisten" tallaajien on vaikea ymmärtää mun menneisyyttä. Tai varmasti he ymmärtävät, mutta eivät osaa ajatella tapahtuneita asioita käytäntöön ja että ne eletyt asiat jättävät ikuiset jälkensä muhun ja ovat osa mua lopun elämääni. Sanotaan vaan aina, "että kyllä mä ymmärrän" mutta sanotaanko niin vain sitä sen enempää tarkoittamatta. Ymmärtääkö toinen asian oikeasti vai luuleko hän vain ymmärtävänsä vai sanooko sen vain kohteliaisuudesta. Mene ja tiedä?
Tällä hetkellä aion jatkaa elämää eteen päin. Keskityn itseeni enemmän ja harkitsen liikkeitä vieläkin enemmän jos se vain on mahdollista. Sinkkuna on hyvä mennä tässä kohtaa elämää. Silloin on vastuussa vain itselleen ja ei tule satutettua ketään ihmistä ajattelomattomuuttaan.
Periksi ei anneta. Aina pitää yrittää uudelleen ja uudelleen ja uudelleen....kunnes se onnistuu ja sitten taas yritetään :) ei pidä lannistua koskaan kuin hetkellisesti!
Hyvää alkanutta kesää kaikille, nautitaan elämästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti