toipuminen??

On uskomatonta miten toista ihmistä voi kaivata ja ikävöidä. Ihmistä joka on hankaloittanut sun elämää, aiheuttanut mielipahaa, huolta, tuskaa, pahoinvointia yms. Miten selviytyä läheisriippuvuudesta? Aika varmasti auttaa, asioista puhuminen ja niiden käsitteleminen sekä hyväksyminen. Mutta kauan tähän menee... vuosi vai viisi vuotta? Eipä siihen taida olla vastausta. Mäkin tein eroa ja surutyötä suhteen aikana Heikkiin varmaan viimeisen vuoden ja olinkin helpottunut kun sain päätöksen tehtyä, ja elämä tuntui huojentavalta tämän jälkeen, mutta sitten vain yksi kaunis päivä sitä tajuaa, että jotain puuttuu... Miettii et mikä ihme mua vaivaa, miksi mä olen niin hukassa, kaikenhan pitäisi olla hyvin. Kunnes tajuaa, että tämähän on sitä ikävää, raastavaa ikävää joka syö sisältä päin.
On rankkaa tajuta miten paljon rakastaa ihmistä jonka kanssa ei voi jakaa elämäänsä. Tiedän, että Heikin päihdeongelma on niin vakavaa luokkaa, että sitä ei voi ohittaa, alittaa eikä ylittää vaikka miten yrittäisi itseään huijata. Elämä ihmisen kanssa jolla on vakavia ongelmia itsensä, yhteiskunnan ja ympärillä olevien ihmisten kanssa on mahdotonta. Siinä satuttaa itseään sekä lapsiaan ja myös omaa ystäväpiiriään. Kukaan ei jaksa loputtomiin kuunnella valitusta elämän tilanteesta minkä eteen ei kuitenkaan ole valmis tekemään mitään. Mullakin kesti aikani ennen kuin tajusin alkaa toimimaan asioiden hyväksi.
Nyt mä ajattelen etten olosuhteiden vuoksi voi olla rakastamani ihmisen kanssa. Joudunko tyytymään muunlaiseen rakkauteen, toiseksi "parhaaseen" vaihtoehtoon? Onko se reilua? Ketä kohtaan se on reilua ja ketä kohtaan epäreilua? Miksi elämän pitää olla niin monimutkaista vai teemmekö itse siitä niin hankalaa?
Toivon, että sanonta aika parantaa haavat pitää tässä kohtaa paikkansa, koska en halua loppu elämää kaivata jotain mitä en voi koskaan saada. Toivon, että näkisin asiat uudessa valossa ja voisin nauttia elämästä ilman kaipuuta vanhaan. Ihmisen muisti on kummallinen, sitä haluaa unohtaa ikävät asiat ja nähdä kaiken kauniina. Se minkälaista elämäni oli Heikin kanssa on todennäköisesti kokonaisuudessaan unohtunut ja vain kauniit muistot jääneet jäljelle.